Päivi Luokkanen 2.8.2023
Marja on monipuolinen
käsityötaiteilija ja yksi inspiroivimmista ihmisistä, joita tunnen. Ihailen
häntä, hänen luovuuttaan ja kykyään tehdä tyhjästä vaatteita, kaunista,
käyttökelpoista. Hän aloitti eläinlaukuilla, jatkoi tunikoilla ja tekee nykyään
monenmoista hameista takkeihin. Hän näkee vaatepalassa, kankaassa tai lumpussa,
ehkä muille roskassa, vaatteen ja tekee mitä vain. Hänellä on myös kyky nähdä,
mikä kenellekin sopii ja minkä muotoinen vaate on hyvä.
Marja on tehnyt minulle
tunikan, mekon, kietaisuhameen, kesätakin ja talvitakin viltistä sekä
lapsilleni päähineitä. Tunikan ostin ehkä jo 15 vuotta sitten. Se on tehty
valkean ja ruskean sävyisestä kukkaverhosta, siinä on vino helma ja rinnassa
röyhelöinen kukka. Tunikaostoksen jälkeen meni vuosia, kunnes Knehtilän
markkinoilla vuonna 2019 yhytimme toisemme ja aloimme jutella, mikä johti
siihen, että Marja teki minulle punavalkoisen vilttitakin.
Tuota takkia olen sittemmin
käyttänyt ahkerasti, ja se kerää katseita ja ihailua, missä liikunkin. Useamman
kuin kerran olen kuullut selkäni takaa kommentin: "Kato tuota takkia!
Mistä se on tehty?" Kovassa käytössä takki sai vähän elämän jälkiä, mutta
Marja korjasi sen ja se on taas kuin uusi. Vilttitakin korjausreissulla ihastuin
mustaan kesätakkiin. Marja ei olisi halunnut myydä sitä minulle, koska se oli
hänen mukaansa huonolaatuisesta kankaasta tehty, mutta halusin sen, koska se
oli minulle sopiva.
Talvella tarvitsin
juhlaviitan tms. Marja teki minulle kaksi vähän erilaisista kierrätyskankaista.
Kevääksi tarvitsin juhlamekon, Marja teki minulle sellaisen laamapaidasta ja
vanhasta pussilakanasta. Kun hain mekkoa, iskin silmäni kietaisuhameeseen,
jonka Marja oli tehnyt itselleen verhosta. Ja nyt pääsemme Marjan nerouden ytimeen:
Marja on hoikka ja pitkähkö, minä taas lyhyt ja pyöreä, siitä huolimatta sama
hame näyttää hyvältä meidän molempien päällä!
Minulle on lyhyenä ja
ylipainoisena ihmisenä ollut suuri ilo saada vaatteita, jotka sopivat minulle
ja näyttävät päälläni hyviltä. Lisäksi minua ilahduttaa tässä tavaraa täynnä
olevassa maailmassa, että vaate on ollut olemassa ennen minun tarvettani ja on
olemassa vielä ehkä minun käyttöni jälkeenkin. Marja käyttää kangasta todella
tarkasti. Jos vaatteen tekemisen jälkeen jää kangasta yli, hän tekee siitä
esimerkiksi korvakorut. Itse sain mekkokangasta mukaani kaulakoruiksi.
Jos Marja tai joku hänen
asiakkaansa tarvitsee tietynlaisen vaatteen, sellainen syntyy. Kun Marja
tarvitsi lämmittävät hihat/kynsikkäät, hän leikkasi itselleen sellaiset
vanhasta paidasta. Kun minä tarvitsin tietynlaisen juhlavaatteen, hän teki
minulle sellaisen. Marjan vaatteita on
hyvä yhdistellä eri tavoin. Hän on tehnyt takkeja, joissa on erikseen
liivimäinen kerros ja hihakerros. Mekon päälle voi pukea liivin, viitan tai
boleron, ja lämpöä saa kerrostamalla erilaisia hameita tai pukeutumalla pitkiin
säärystimiin, hihoihin tai kynsikkäisiin. Päähän sopii tietenkin vaikkapa
takkikankaasta tehty hattu.
Marjan vaate- ja
ompeluideologiaan kuuluu myös se, ettei vaatteen valmistaminen ole vaikeaa,
vaan kuka tahansa, joka osaa käyttää ompelukonetta, voi hänen opeillaan tehdä
esimerkiksi mekon. Kykyä nähdä vaate lumpussa ei tietenkään ole kenelläkään
muulla, mutta Marjan vaatteiden idea on olla yksinkertaisia. Kun vaate on
yksinkertainen muodoltaan, sitä voi somistaa erilaisin tavoin, esimerkiksi
röyhelöisellä helmalla, joka on Marjan tavaramerkki, tai rintakukalla, joka
tietenkin on tehty jämäkankaasta.
Maailma hukkuu roskaan. Onneksi on ihmisiä, jotka näkevät roskassa uutta. Marja on sellainen ihminen.
Hän on taiteilija ja käsityöläinen, jonka tietotaito olisi hyvä saada leviämään laajalle.