Asiakas kahden vuoden takaa (2016) kertoo:
Suoritin mahdotonta tehtävää. Yritin etsiä itselleni värikästä villakangastakkia talveksi. Heti kun kaupassa mainitsin etsiväni takkia, joka ei ole musta, ruskea tai harmaa, myytiin eioota. Lopulta tyydyin tummaan siniviherraitaiseen takkiin. Aivan kiva, vaikka vähän tylsä.
Tampereen käsityömessuilla en enää miettinyt takkia, olihan se jo hankittu. Sitten silmiini osui vastustamattoman ihana väripilkku ja vielä malliltaankin itselleni täydellinen, eli vyötäröä korostava ja lanteet piilottava. Siitä huolimatta, että olin jo talvitakin ostanut, oli tämäkin takki pakko saada. Tämähän oli juuri se, mitä olin etsinyt jo aiemmin. Sanotaan, että kun eteen tulee se oikea mies, sen vaan tietää. No, minulla kävi tämän takin kanssa juuri niin. Takille on tultu juttelemaan kaikkialla. Sitä on ihailtu ja se on tunnistettu heti käsityöksi. Kun olen kertonut takkikankaan olevan vanha viltti, on moni hyvillään naurahtanut sille itsestäänselvyydelle, että kyllähän
tuo kangas muuten viltistä menee.
Syksyllä on ihana hetki, kun saa kaivaa takin
kaapista ja lähteä katseita kääntämään. Mieluummin sulaudun ruskaan, kuin mustaan
Maija Viljakainen tämän vuoden (2018) Seinäjoen messuilla
