Satun tarina

Ostoksilla Ilomarissa osa 1:

Olen metsästänyt takkia itselleni jo kahden vuoden ajan. Kyse ei ole siitä, etteikö takkeja olisi kaupat pullollaan, vaan siitä etten haluaisi takkini olevan musta, beige, tylsä ja huonosti istuva. Toivoisin takiltani iloa, väriä, rentoutta, mutta silti naisellisuutta. Mielestäni en vaadi paljon, onhan takki iso osa elämääni, sen on oltava ”se oikea”, jotta sen kanssa jaksaa ja haluaa päivästä toiseen kulkea. Tästä syystä menin käymään Bizaressa (liike, jossa myydään ihastuttavia käsityötuotteita Salossa) sen avajaisviikolla ja toivoin löytäväni itselleni takin.

Ja löysinkin!! Se oli juuri sellainen: iloinen, värikäs, rento, mutta ehdottomasti naisellinen! Vaan kuinkas kävikään (eikä tosiaan ensimmäistä kertaa!), takki ei mahtunut kiinni… On nimittäin niin, ettei minun kroppani ole nähnytkään lautaa, vaan kasvaa laaksoa ja kukkulaa, eikä edes ihan niitä pienimpiä, vaan olen ihan
aito, muodokas nainen. Siskoni sanoo muistuttavansa Fazerin pullapullavapitkoa, siihen verrattuna olen kai sitten iso mehukas korvapuusti. Joka tapauksessa, ihailemani takki ei siis mahtunut kiinni…

Olin jälleen masentumassa, kun liikkeen työntekijänäkin toimiva Liisa sanoi, että voisit aivan hyvin ottaa yhteyttä takin tekijään ja kysyä suoraan häneltä, saisitko hänen kauttaan sopivaa takkia. Hän oli itsekin löytänyt ihanan takin tekijän valikoimista.

Bizarren Liisa

Sen verran ihastunut takkiin olin, että saatuani yhteystiedot, tupsahdin mennä hänen nettisivuilleen ja tutkin tarkkaan kaikenmitä näin. Ja heti kotiin päästyäni kirjoitin sähköpostia Marjalle. Sähköpostini taisi olla aika innostunut, sillä Marjan vastauksesta (joka muuten tuli todella pikaisesti) huomasi, että häntä innokkuuteni hymyilytti. Sovimme tapaavamme hänen luonaan Hyvinkäällä, jotta saisimme selville minkä kokoista takkia muotoni kaipaavat. Ja tunikaa ja hametta, näin nimittäin nettisivuilla aivan ihanan naisellisen version molemmista ja totta kai halusin sellaiset! Jäin odottamaan tapaamista aivan täpinöissäni!

Ostoksilla Ilomarissa osa 2:

Kahta päivää ennen tapaamista kävin salolaisella kirpputorilla ja löysin aivan minun näköisiäni kangaspaloja! Rakastan murrettuja syksynvärejä ja sammalenvihreä on niistä ehdoton lempparini. Kangaspaloissa oli juuri tätä sävyä, muttei tylsän yksivärisenä vaan ihanan kuvioinnin kanssa. Kankaissa oli myös murrettua okraa, joka myös
on aivan ihana väri! Ostin palat ja heti ulos tultuani kirjoitin tekstiviestin Marjalle ja lähetin kuvan kankaista. Sovittiin, että katsotaan saisiko niistä tehtyä takin minulle! Oih, se olisi täydellistä…

Saapuessani tapaamiseen minua jännitti! Tiesin kyllä, miltä Marja näyttää, koska nettisivuilla on kuva hänestä, mutta ihmisen persoonahan on se kaikkein tärkein. Jännitykseni osoittautui aivan turhaksi. Marja on todella herttainen ja ihana ihminen. Kävimme suoraan asiaan eli löytämiäni kankaita tutkimaan! Kävi ilmi, että niistä saisi tehtyä takin minulle!! Ihanaa!!

Olimme sähköposteissa puhuneet hupusta. Marja ei ole sellaisia tehnyt, mutta koska on niin ihana, oli kehitellyt hänen ompelutyylilleen sopivaa huppua, jotta saisin toivomani hupun takkiini. Huppu ei ehkä ollut ihan perinteinen, mutta toimivan tuntuinen kuitenkin ja se on pääasia.

Ottaaksemme selville, minkä kokoisen takin, tunikan ja hameen tarvitsen, kokeilin yhtä hänen mallimekoistaan. Vain nähdäksemme minkä mittainen hame olisi minulle hyvä. Mutta siinähän kävikin sitten niin, että heti kun mekko oli päälläni, se ikään kuin ilmoitti, että kotona ollaan. Vaikka mekon yläosa on täysin ihonmyötäinen, on se silti sen
mallinen, että mieluummin korostaa kuin puristaa eli oloni oli varsin imarteleva. Ja hameosan kellomuoto toi ihanan naisellisen tunteen. Mekko oli Marjallekin tärkeä, olihan se kulkenut matkassa mukana jo joitakin vuosia. Hän kuitenkin päätti myydä mekon minulle, koska se vaan sopi niin hyvin. Ihana, ihana Marja.

Lopuksi otimme vielä mittoja sekä minusta että kankaista ja sovimme uuden tapaamisen. Mukaani sain Marjan (todella valtaisasta) kangasvarastosta muutaman kankaan, jos vaikka keksisin, millaisen vaatteen niistä Marjan ompelutyylillä saisi.

Ja tokihan minä keksin!

Ostoksilla Ilomarissa osa 3:

Mukaan saamani kankaat olivat kelta-oranssi vanha verho sekä oranssisävyinen käytetty pöytäliina. Ja voi miten jo näin sielunisilmin niistä tehdyn täyspitkän mekon. Marja taisi aluksi olla hiemanepäluuloinen niin takkini hupun kuin tuon täyspitkän mekkoajatuksenikin kanssa, mutta uskaltautuvana ja heittäytyvänä ihmisenä lähti ilman muuta kokeilemaan. Tullessani hakemaan takkiani, mukanani nuo mekkokankaat, oli Marja aivan varma, ettei senparemmin takki kuin huppukaan tule toimimaan. Itse en epäillyt hetkeäkään, jollei takki toimisi yhdellätavalla, se toimisi
sitten toisella, aivan kuten huppukin. Ja niinhän se sitten tietysti meni! Myönnän sen, että huppua pyöriteltiin ja kieriteltiin ja vaihtoehtoja mietittiin, samoin kuin takin kiinnitystapaa. Mutta Marjassa mahtavaa on juuri se, ettei hän arkaile kokeilla. Ja onneksi niin, sillä nyt minulla on unelmieni takki, jossa OIKEASTI viihdyn ja
joka TODELLA tekee oloni naiselliseksi, huolimatta monista laaksoista ja kukkuloista kehossani. Bonusta on, että takki on myös täysin uniikki!


Ostoksilla Ilomarissa osa 4:

Siispä ajoin jälleen Marjan pihaan sovittuna päivänä, päälläni se ostamani mallimekko,jota olin hieman tuunaillut enemmän itseni näköiseksi. Olin kertonutkin Marjalle, että olin lisännyt kirkkaan keltaista pitsiä helmaan, kaula-aukkoon sekä hihansuihin. Marja oli jollekin jo maininnutkin, että olin lisännyt ”pikkuiset” pitsisuikaleet. Hih hih, kyllä oli Marja hieman väärin silmissään mekon nähnyt. Pitsiä on mekossa nimittäin enemmän kuin vain ”pikkuisen”.

Innoissaninäkemään täyspitkän mekkoni, kävimme heti sitä sovittamaan. Ja taas oli Marja murehtinut, tällä kertaa mekon vuoksi. Ja totta kai aivan turhaan. Mekko tuntui heti täydelliseltä päällä! Se istui niin hyvin että saatoin unohtaa sen olemassaolon! Ja voin kertoa, että todella tärkeä tunne vaatteessa on, ettei sitä tunne ollenkaan. Tällaisena mehukkaana korvapuustina sitä tunnetta harvoin saa kokea, varsinkaan naisellisissa mekoissa. Tietysti on jotain pientä muutettavaa, tässä helma oli liian pitkä, mutta sellaiset on helppo muuttaa eivätkä ne vaikuta yläosan istuvuuteen.

Marjan ommellessa mekon helmaa lyhyemmäksi päässäni pyöri vain yksi ajatus… tuo tunne pitäessäni mekkoa päälläni. Olin nimittäin saanut kutsun häihin, joihin pukukoodina oli juhla-asu, naisilla mielellään pitkällä helmalla. Rakastan vaatteita, valtavasti. Vaatteet vaan eivät rakasta minun mehukasta korvapuustikehoani ja siksi tuo uhla-asu ajatus oli mietityttänyt minua paljon. Olin jo maininnut asiasta Marjalle hänen leikatessaan helmaa, mutten silloin vielä itsekään tiennyt, että tulisin esittämään ehdotukseni. Se muotoutui vasta pitäessäni mekkoa uudelleen…

Nimittäin se tunne, ettei sinun tarvitse murehtia vaatteen istuvuutta, ei tarvitse kertaakaan nostaa tai nykiä, ei varmistella onko vaate yhä oikealla paikallaan tai käydä jatkuvasti tarkastamassa peilin edessä, että kaikki on hyvin, se tunne on AIVAN IHANA! Sinä voit vain nauttia ja tiedät, että näytät hyvälle. Vaikka istuisit, seisoisit, juoksisit tai tanssisit, vaate on yhä yhtä hyvin kuin sen juuri päälle laitettuasi. Ja niinpä tein vain sen yhden asian, minkä voin. Pyysin Marjaa tekemään minulle juhla-asun häihin. Juuri tällä hänen omalla persoonallisella tyylillään, ilman oikeiden” ompelijoiden taitoja, kuten hän itse aina sanoo. Olen nimittäin tilannut juhla-asun myös ”oikealta” ompelijalta. Kankaan valitsin itse ja se oli upea, juuri sellainen kuin halusin… Mutta lopputulos… se ei ollut sellainen, kun halusin. Tunsin oloni siinä lihavaksi, tönköksi ja epämukavaksi. Tällä Marjan tavalla tehtynä tiedän, ettei niin tule ikinä käymään, vaan voin nauttia ja tuntea oloni hyväksi.

Ehdotuksen tehtyäni Marja oli ensin vastahakoinen, näytti tosin yhtä kangasta, jonka tyylisestä mekon saisi tehtyä juhlavaksi. Ja voi miten ihana kangas se oli! Se oli turkoosi, kimalteleva ja eläväpintainen. Siitä olisi riittänyt alaosaan, muttei yläosaan. Kun sain käännettyä Marjan pään (ei se ollut ihan kauhean vaikeaa) pyörittelimme kangasta ja mietimme kuinka se onnistuisi. Sitten Marja muisti toisenkin kankaan, josta voisi saada mekkoon yläosan. Hän haki sen ja OMG!!! Kangas oli vieläkin täydellisempi! Se oli havunvihreä ja toinen puoli kiilteli ja kimalteli, toinen oli rauhallisempi, mutta elävä. Ja sillä hetkellä päätin, että siinä on minun juhla-asuni kangas! Marja kertoi, että kangas on ollut hänen poikansa verhoina joskus aiemmin. En voi muuta sanoa, kuin hyvä maku tällä pojalla!

Ja jos luulitte, että ostokseni Ilomarissa päättyivät tähän, olette aivan väärässä!!


Ostoksilla Ilomarissa osa 5:


Kun pyörittelimme juhla-asuni kangasta, tuli mieleemme sopisiko uusi pitkä turkoosi takkini (joka muuten myös istuu täydellisesti) asun kanssa pidettäväksi. Sopi toki, mutta muistin, että Marjalla on yksi ihanampi kangas, josta hän oli tehnyt takin itselleen. Se osui silmääni jo silloin eka kerralla hänen sivuilla käydessään ja on pyörinyt siellä siitä asti. Nyt ehdotin, että hän tekisi vielä siitäkin takin minulle. Hän haki kankaan ja kysyi, mitä mieltä olin sen nurjasta puolesta. Ja niin tietysti! Se oli yhtä kaunis siltäkin puolelta!! Olin aivan harmissani, kun en olisi halunnut kummankaan puolen jäävän käyttämättä. Silloin Marja ehdotti, että mitä jos siitä tekisikin kääntöhameen. Aivan loistava ehdotus!! Niinpä vietimme aikamme pähkäillen kuinka siitä saisi muodoilleni sopivan kääntöhameen. Siinä miettiessä muistin, että olimme kokonaan unohtaneet alun perin haluamani tunikan. Niinpä kävimme jälleen Marjan kangasvarastossa ja löysin ihanan punasävyisen kankaan, joka on aiemmin toiminut verhona. Minulla taitaa olla salainen verhofetissi…

Eli tällä kertaa tilasin siis tunikan, kääntöhameen sekä juhla-asun häihin. Odotan innolla seuraavaa tapaamista, johon Marja lupasi juhla-asun olevan ”raakilevaiheessa” enkä millään malttaisi odottaa kääntöhameen käyttöä! Kangas on nimittäin kerrassaan mahtava! Se on vanha, pyöreä pöytäliina eli siitäkin tulee kellohame mallinen! Kankaan sävyinä on ns. vanhanajan vihreä, lila ja luonnonvalkoinen, kuviot ovat kuin hedelmäkulhosta maalattuja. Ihanaa!! Mitähän kaikkea sitä vielä tulee hankittua, ennen kuin juhla-asu on valmiina.

Ostoksilla Ilomarissa osa 6:

Olin valmistautunut tähän tapaamiseen käymällä läpi kaikki asusteeni, koruni ja kenkäni. Ja kiitos siskoni, löysin kaksikin eri korusettivaihtoehtoa sekä ihanan kimaltelevan vihreän iltalaukun (olen siis ne kaikki saanut siskoltani). Samalla löysin kuusenvihreät, tosin käytännölliset, mutta koruttoman kauniit korkokengätkin kenkävalikoimastani. Eli mikäli kaikki nyt natsaa yhteen tulevan juhla-asun kanssa, olenkin valmiina syksyn häihin.

Tässä välissä olen muuten tehnyt lisähankinnan Marjalta, jonka saisin nyt mukaani. Ostin nimittäin siskolleni syntymäpäivälahjaksi yhden Marjan ihanista, naisellisista takeista. Täytyyhän pullapullavapitko siskollanikin olla mahdollisuus saada tuntea itsensä kauniiksi ja naiselliseksi uudessa ihanassa Ilomar takissa. Onneksi se on kaikkien naisten mahdollisuus!! Eikä takki ole ainoa lisäys, kiersin nimittäin taas paikallisella kirpparilla ja löysin aivan ihanan kankaan (joka muuten osoittautui taas verhoksi!!) ja lähetin sen postissa Marjalle, joka lupasi tehdä siitäkin minulle tunikan.


Tällä tapaamisella minulla olikin siis paljon odotettavaa! Ja kun saavuin perille, ryhdyimme heti tuumasta toimeen eli uusia, ihania tunikoita sovittamaan. Molemmat olivat aivan täydellisiä! Marja ei yleensä tee hihoja tunikoihin, mutta en millään halua esitellä ”allejani”, joten kiltti, ihana Marja teki kumpaankin tunikaan ¾ hihat, jotka olivat juuri sopivat! Kirppikseltä löytämäni kangas sopi Ilomar malliseksi tunikaksi aivan upeasti ja päätin heti, että se pääseekin kanssani tämän kevään ylioppilasjuhliin. Punaista tunikaa käytin heti saman viikon naistenillassa ja huomasin kyllä, miten se keräsi ihailevia katseita.

Punainen tunika

Kultainen tunika

Sitten oli juhla-asun vuoro, Marja oli tehnyt eri kankaasta ns. koeversion, josta näkee istuvuuden ja mitat. Hyvin oli tehnyt, koeversio istui oikein mallikkaasti. Siinä sovitellessa sovimme yksityiskohdista, kuten nappien paikoista, halkiosta ym. Samalla katsastimme oikean kankaan ja koitimme tuomiani asusteita sen kanssa. Kengät ja toinen korusetti sopivat loistavasti, mutta laukku olikin ”väärää” vihreää. Onneksi Marja tuli taas hätiin ja lupasi ommella minulle samasta kankaasta pienen kauniin juhlalaukun! Hän kun osaa tuon laukunteon taidonkin. Onneksi aika kuluu ja häät lähestyvät, en malta odottaa että saan valmiin juhla-asun päälleni!!

Ostoksilla Ilomarissa osa 7:


Mutta ennen sitä, ei saa unohtaa kääntöhametta! Siitä ihanasta vanhasta gobeliinipöytäliinasta, se kangas on kerrassaan aivan mahtavan kaunis! Marja ei ollut uskaltanut alkaa hametta vielä tehdä, kun pelkäsi, että siitä tulee liian painava. Sain hänet kuitenkin leikkaamaan kankaan keskelle aukon minua varten… Ja totta kai, kun olen iso mehukas korvapuusti, ei aukko ollut aivan pieni, mutta juuri sopiva, jotta sain ”hameen” päälleni.

Eikä muuta kuin peilin eteen ja voi miten se oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut! Mielessäni oli tyyliä Scarlett O´Hara ja Tuulen Viemää aikakaudelle sopiva runsaspoimuinen ja leveä hame ja se se todellakin oli! On totta, että hame painaa enemmän (aikalaillakin) kuin tavallinen puolihame, mutta eipä haittaa pätkääkään! Kävellessä tuntui jo, miten kangas aaltoili jalkojen ympärillä, heilui ja keinui ja ihan teki mieli tahallaan pyöritellä lanteita, jotta heiluisi vielä enemmän.

Vakuutin Marjalle, että tulen pitämään hametta väsymättä loppuikäni, mutta Marja lupasi vielä lunastaa kankaan takaisin, jos siitä joskus päättäisin luopua. Hänen tyylillään, kun siitä saa sittenkin vielä tehtyä tunikan tai muun vaatteen. Ilomarissa ei kerran kierrätetty vielä suinkaan ole tiensä päässä. Marjan ja Ilomarin ideana on juuri kierrättää ja vaikka neljästi, jos kangas vaan sen kestää.

Luonnollisesti kääntöhameen kankaan ns. nurjalla puolella on näkyvissä saumat, mutta Marja keksi siihenkin oivan idean, jotta hameesta todella saa kaksipuolisen. Hän kaivoi aarrekätköistään erilaisia nauhoja, joilla saumat voi ommella piiloon! Ja kuin ihmeen kautta löytyi juuri oikean sävyinen nauha, jonka sain mukaani, jotta voin sen ommella hameeseen, kun Marja on saanut sen valmiiksi. Samalla löytyi olkanauhaksi sopiva nauha myös juhla-asuni laukkuun. Kyllä Marjalla on pohjattomat aarreaitat.

Sovittiin siis, että Marja tekee kääntöhameeseen vyötärön ja lähettää sen sitten postissa minulle. Ja siitäpä alkoikin piiiitkäää aika (eikös sanota, että odottavan aika on aina pitkä?), todellisuudessa ei mennyt kahta viikkoakaan, kun posti toi ihanan, mahtavan, upean Tuulen Viemää kääntöhameeni. Se oli yhä yhtä loistava, kun sovituksessakin ja ellei tuo kirppiskankaasta tehty tunika olisi juhlavampi ja sopivampi ylioppilasjuhliin, laittaisin sinne kääntöhameeni! Eikä minun tarvitse muuta kuin ommella nauha ns. nurjan puolen saumoihin ja hame on täydellisen valmis käytettäväksi!! Siinä kuulkaas lanteet heilui, kun sen kanssa eka kertaa kylille lähdin.

Gobeliinihame

Siitä ja muista Marjan vaatteista kelpaa nautiskella kesällä juhla-asun valmistumista odotellessa!

Sadun siskokin sai Ilomarin takin